raimoylinen Maailmanmenoa!

Prosenttilaskuoppia ekonomisteille ja päättäjille

Hallituksen esittämän yhteiskuntasopimuksen tarpeellisuuden perusteluna on toistettu todennäköisesti ETLA:n tutkimusjohtajan Mika Malirannan alun perin esittämää väitettä, että ”kilpailukykymme on 10-15 prosenttia heikompi kuin kilpailijamaissamme”. Monissa kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa Suomi on kuitenkin maailman huippua ja mm. parempi kuin muut pohjoismaat ja Saksa. Kilpailukyky on tosin lähes mahdotonta määrittää kvantitatiivisesti, koska se edellyttäisi mm. samanlaisten tuotteiden hintojen vertailua. Perusteluissa mainitut luvut viittaavatkin ilmeisesti vain yksikkötyökustannuksiin (työkustannusten osuus tuotteen hinnasta), vaikka ne muodostavat vain pienen osan kaikista kustannuksista. Yksikkötyökustannukset riippuvat lisäksi vahvasti tuotteiden ja tuotannon laadusta, joten ne eivät ole kovin hyvä mitta kilpailukyvylle.

Yksikkötyökustannukset

Meidän teollisuutemme liikevaihdosta suorat yksikkötyökustannukset eli kirjanpidosta suoraan luettavat kustannukset ovat tällä hetkellä 15 prosentin luokkaa ja suunnilleen samat kuin Ruotsissa ja Saksassa, mutta ne olivat pienemmät ennen elektroniikka- ja metsäteollisuuden alasajoa. Nämä luvut eivät tosin ota huomioon kaikkia työkustannusten välillisiä vaikutuksia eli alihankinnasta ja raaka-aineina käytettävistä puolivalmisteista johtuvaa nk. välituotevaikutusta, mutta ne ovat ainoat, joista löytyy kohtuullisella vaivalla myös jotain kansainvälistä vertailuaineistoa. Tilastokeskuksen suorittamassa bruttokansantuotteen laskennassa välituotevaikutus on jollakin tavalla mukana ja siitä voidaan arvioida, että noin kolmannes tuotannosta on nykyisin välituotteita. Jos yksikkötyökustannus korjattaisiin tällä, niin saataisiin kustannukseksi 22,5 prosenttia. On kuitenkin huomattava, että osa välituotteistakin on kilpailtuja ja voidaan raaka-aineena korvata ulkomaisella tuonnilla. Tällöin ne eivät lisää tuotteeseen sisältyviä kotimaisia työkustannuksia, joten koko teollisuuden todellinen kilpailukykyyn vaikuttava yksikkötyökustannus lienee noin 20 prosentin luokkaa.

Virheellinen käsitys välituotevaikutusten aiheuttamasta yksikkötyökustannusten merkittävästä lisäyksestä johtuu joko siitä, että välituotteiden yksikkötyökustannukset kuvitellaan 100 prosentiksi, tai, mikä todennäköisempää, ei ymmärretä takaisinkytkettyjen prosessien ominaisuuksia. Eri maissa välilliset vaikutukset voivat olla erilaisia, joten selvintä on vertailla vain suoria työkustannuksia.

Kilpailukykyharhautus

Mitä sitten em. ”kilpailukykyeron” luvut oikein tarkoittavat, koska oikeasti yksikkötyökustannusten ero on likimain nolla? Selitys on, että nämä luvut eivät kuvaakaan todellisten yksikkötyökustannuksien eroja vaan yksikkötyökustannusten muutoksen eroa kilpailijamaittemme vastaavista muutoksista. Ekonomisteilla on tapana kuvata näitä käyrästöillä, jotka kuvaavat skaalattua ja indeksoitua yksikkötyökustannuksen muutosta johonkin esittäjän tarkoitusperiin sopivasti valittuun vertailuvuoteen nähden vieläpä siten, että eri maiden mahdollisesti erilaiset lähtötasot asetetaan samaksi. Tällä tavalla saadaan tehokkaasti hävitettyä kustannusten todelliset arvot ja harhautettua päättäjiä ja varsinkin kansaa. Siksi päättäjät kuten pääministeri Juha Sipilä (kesk) ja kansanedustaja Elina Lepomäki (kok) (ja todennäköisesti ekonomistitkaan) eivät oikeasti ymmärrä, mistä puhuvat, kun he toistavat em. hokemaa. Voisi sanoa entistä oppositiopoliitikko Timo Soinia (ps) siteeraten, että ”kuinka te kehtaatte ja kyllähän te kehtaatte?”.

Tästä salauksesta johtuen on vaikea löytää tarkkaa tietoa eri maiden todellisista yksikkötyökustannuksista muuten kuin yhdistämällä useita tilastoaineistoja. Onnistuin kuitenkin löytämään käyrästön, jossa kuvattiin muutamien maiden todellisten yksikkötyökustannusten kehitystä. Esimerkiksi vuodesta 2005 oman teollisuutemme yksikkötyökustannukset ovat kasvaneet noin 25 prosenttia 12:sta prosentista 15:een prosenttiin eli 3 prosenttiyksikköä johtuen lähinnä Nokian ja metsäteollisuutemme alasajosta. Samanaikaisesti tärkeimpien eurooppalaisten kilpailijoittemme kustannukset ovat myös kasvaneet 10-15 prosenttia eli noin 1,4-2 prosenttiyksikköä. Perusteluissa mainitut luvut tarkoittavat siis todellisuudessa sitä, että yksikkötyökustannuksemme ovat kasvaneet 10-15 prosenttiyksikköä (ei tässä tarkoita yksikkötyökustannusten mittaa) enemmän kuin kilpailijamaittemme, mutta koska lähtötasomme oli alhaisempi, niin olemme päätyneet suunnilleen samalle tasolle. Toisaalta, jos haluttaisiin pelotella oikein kunnolla, niin voitaisiin sanoa, että yksikkötyökustannuksemme ovat nousseet 100-150 prosenttia enemmän kuin kilpailijamaissamme!

Yhteiskuntasopimus ja "kilpailukykyloikka"

Jos em. kuviteltu ”ero” jostain syystä haluttaisiin kuroa umpeen eli palauttaa toteutunut kasvu 10-15 prosenttiin, niin se tarkoittaa Suomen suorien yksikkötyökustannusten alentamista noin 13,2-13,8 prosenttiin, josta taas seuraa kilpailukyvyn paranemista mutta vain 1,6-2,4 prosentilla, jos otetaan myös välilliset vaikutukset huomioon. Jos tämä tehtäisiin vain palkkaratkaisulla ilman tuotantomuutoksia, niin se merkitsisi 8-12 prosentin alennusta palkkoihin. Yhteiskuntasopimuksella tavoiteltuun 5 %:n ”kilpailukykyloikkaan” tarvittaisiin 25 %:n palkanalennus! Puheet yhteiskuntasopimuksen kilpailukykyä parantavasta vaikutuksesta ovat siis pelkkää bluffia! Jos pääministeri Sipilä (kesk) tai kansanedustaja Lepomäki (kok) uskovat siihen, niin olisi syytä kerrata vähän matematiikan kursseja. Sama pätee kyllä myös sekä koko poliitikkokuntaan että ekonomistikuntaan, joilta ei tosin voi paljon odottaakaan!

Koska yksikkötyökustannukset voidaan esittää myös muodossa työvoimakustannukset/tuottavuus, niin niiden kasvu voi johtua joko palkkojen kasvusta tai tuottavuuden heikkenemisestä. Tuottavuuden heikkeneminen taas voi johtua joko tuotantorakenteen muutoksesta, kuten meillä, tai aidosta työn tuottavuuden laskusta. Monet merkit valitettavasti viittaavat viimeksi mainittuun Euroopan kannalta huolestuttavaan tilanteeseen eli tietotekniikan ja automaation kehitys ei johdakaan enää parempaan tuottavuuteen. Tämä johtuu nähdäkseni siitä, että vaikka tietokoneiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, niin niitä ei osata käyttää enää muuhun kuin viihteeseen ja somessa seurusteluun. Hyötykäyttöön tarkoitetut tieto- ja automaatiojärjestelmät vaativat entistä suuripalkkaisempia ”asiantuntijoita” kehittämään, ylläpitämään ja varsinkin korjaamaan keskeneräisiä, vaikeakäyttöisiä ja yhä monimutkaisempia järjestelmiä. Uusien järjestelmien käyttöönotto johtaa jatkuvaan tyhjäkäyntiin.

Nykyisessä tuotantorakenteessa ei siis tuottavuuttakaan juuri pystytä parantamaan, vaikka kuinka ”digitalisoitaisiin”. Tällöin ainoaksi realistiseksi keinoksi parantaa kilpailukykyä jää tuotantorakenteen muutos ja paremmin kaupaksi menevien tuotteiden kehittäminen. Suomen viennin kilpailukykyongelmat voidaan ratkaista vain merkittävällä panostuksella tuotekehitykseen, uudenlaiseen tuotantoon ja ”uusiin Nokioihin”. Suuretkaan yksikkötyökustannukset eivät ole viennin este, jos tuotteella on kysyntää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JonneNkki kuva
Jonne Näkki

Mielestäni ei ole olennaista laskea tai määritellä yksikkötyökustannuksia eri maiden välillä. Tämä johtaa vain harhan.

Vaihtotase on parempi mittari kansantalouden ja maan teollisuuden keskimääräistä kilpailukyvystä. Suomen vaihtotasehan tullee olemaan tänä vuonna suht balanssissa.

Suomen viennin, eli vaihtotaseen kohdalla taitaa olla niin, että Suomen talous on järjestetty niin, että talous toimii hyvin vain silloin kun vaihtotase on reilusti plussalla. Tämä viittaa mielestäni siihen että kotimarkkinoiden palvelut ovat kehittymättömän ja muodostavat liian pienen osan BKT:stä. Ja koska palveluita verotetaan ALV:n 24%:n mukaan, niin eivät ne pääse kehittymäänkään.

CIA tarjoaa meille linkissä:
https://www.cia.gov/library/publications/the-world...
193:n valtion vaihtotaseet (Current Account Balance) vuodelta 2014.
(Keräsin äsken erääseen toiseen kommenttiin dataa aiheesta)

Tuosta listasta voidaan poimia:
- Norja: $ +55 miljardia
- Ruotsi: $ +32 miljardia
- Tanska: $ +23 miljardia

Nämä kaikki siis top 20:n joukossa.

Ja sitten loppupäästä, sijalta 133 löytyy:
- Suomi: $ -1,4 miljardia.

Luvut kertovat mielestäni karua kieltä siitä että:
- pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta voidaa rahoittaa kun vaihtotase on reilusta plussalla.
- Suomen käyttämä valuutta on liian korkeassa kurssissa Suomen kilpailukykyyn nähden.

Tanskahan on sitonut kruununsa euroon, mutta tilasto kertoo että Tanskan vaihtotase on niin reilusti plussalla, että Tanskan kruunu ei ole missään tapauksessa liian korkeassa kurssissa, oikeastaan päin vastoin. Norja ja Ruotsi heikentävät tarvittaessa kruunuaan niin että vaihtotase pysyy reilusti plussalla.

Listan keulilla muuten on Saksa: $ +258 miljardia, ja hännillä USA: $ -356 miljardia. Nämä kaksi tapausta olisivat ihan oma lukunsa.

Antti Jokela

Kyllä hallituksella on käytössään aivan pätevää tietoa työkustannusten vaikutuksesta kokonaiskustannuksiin. Alla on linkit Valtioneuvoston kanslian ETLAlta tilaamaan julkaisuun ja Suomen Pankin artikkeliin. Niissä työkustannuksia ja välituotteiden osuutta on analysoitu tarkemmin.

Arviosi välituotteiden osuudesta (kolmannes) on selvästi alakanttiin, sillä teollisuuden keskiarvo on yli 70% ja vaihtelee toimialoittain vajaasta 60%:sta lähes 90%:iin.

Palkankorotusten vaikutus kokonaiskustannuksiin vaihtelee myös toimialoittain. 1% yleiskorotus nostaa kokonaiskustannuksia teollisuudessa keskimäärin noin 0.33%, mutta puutavarateollisuudessa lähes 0.5%. Joillain toimialoilla, esim. metsäteollisuudessa, muiden toimialojen palkankorotusten vaikutus on jopa suurempi kuin omien korotusten, mikä tietenkin johtuu suuresta kotimaisten välituotteiden käytöstä.

http://vnk.fi/documents/10616/339615/Kustannuskilp...

http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/euro_ja_ta...

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Kiitos Antti Jokela näistä linkeistä, itse en guuglaamalla niitä löytänyt. Tässä VNK:n raportin 73 %:n välituotearviossa on mukana 30 % tuontia, eli 43 % on kotimaisesta työstä riippuvaa. Oma arvioni oli BKT:n toimialakohtaisista luvuista karkeasti heitetty ja ottaa huomioon vain teollisuuden omat välituotteet. Katselin sitä vähän tarkemmin ja huomasin, että itse asiassa näistäkin saadaan jo noin 40 % vaihdellen hieman vuosittain. Ongelmana näissä arvioissa on, että tällaisen maallikon on lähes mahdotonta löytää absoluuttilukuja kaiken indeksi- ja muutoskäyräviidakon keskeltä. Laskin vielä kuitenkin raportin välituotejakautumalla ja olettamalla muiden toimialojen yksikkötyökustannukset samaksi kuin teollisuudessa oman arvioni kokonaisyksikkötyökustannuksiksi ja sain myös 32 %.

Tämähän oli kuitenkin vain sivuhyppäys, koska oma juttuni käsitteli pääasiassa suoria yksikkötyökustannuksia, koska niistä on saatavilla enemmän tietoa. Ihmettelen edelleenkin, miksei näitä lukuja esitetä julkisuudessa ja annetaan Sipilän ja kumppaneiden sekoilla puhumalla milloin 5 %:n "kilpailukykyloikasta", milloin "tuottavuusloikasta", joskus sentään oikein "yksikkötyökustannushyppäyksestä". Tuolla 32 %:n luvullakin 5 %:n palkkaleikkaus tuottaa vain 1,6 %:n kilpailukykyparannuksen.

Antti Jokela

Aivan, pieni tuo vaikutus on, vaikka oikean suuntainen. Saksaahan kutsuttiin vielä vuosituhannen alussa Euroopan sairaaksi mieheksi ja siellä leikattiin palkkoja jopa neljännes osana Gerhard Schröderin hallituksen Agenda 2010:tä. Nämä Sipilän hallituksen toimet ovat vaatimattomia siihen verrattuna, mutta niillä saadaan kuitenkin nopeasti pieni parannus kustannuskilpailukykyyn ja velkaantumistahtiin. Se on tärkeää, koska ne varsinaiset ratkaisut, joihin viittaat, vievät vuosikausia.

Olet oikeassa, kun sanot "ainoaksi realistiseksi keinoksi parantaa kilpailukykyä jää tuotantorakenteen muutos ja paremmin kaupaksi menevien tuotteiden kehittäminen". Teollisuuden kapasiteettia on ajettu viime vuosina alas 21% emmekä kykenisi tuottamaan ja viemään enää samaa määrää kuin vuonna 2008, vaikka kaikki tilauskirjat täyttyisivät. Rakennemuutos on siis käynnissä.

Käyttäjän karilaurila kuva
Kari Laurila

Näyt olevan samoilla linjoilla kuin minäkin tämänpäiväisessä blogissani.

Minä vain spekuloin vielä pidemmälle: entä jos mitään yhteiskuntasopimusta ei ole edes tarkoitus saada aikaan? Tarkoituksena voikin olla saada aikaan kriisi jonka perusteella edetään sitten siihen oikeaan, todelliseen päämäärään?

Eihän nuo kaverit mitään tyhmiä voi olla. Tai ainakin heillä on virkamiehiä ja avustajia, jotka osaavat selittää myös raa´an todellisuuden. Sekä osaavat laskea (valtionhallinnosta taitaa muuten löytyä Suomen parhaat simulointiohjelmistot eri vaihtoehdoille).

Toimituksen poiminnat